Gottfried Benn: Ruumishuone (1912)
(Suomentanut Matias Takala)
I. Pikku asteri
Hukkunut olutkuski oli hilattu pöydälle.
Joku oli laittanut liilanhämyisen asterin
hänen hampaidensa väliin.
Kun leikkasin rinnasta käsin
hänen ihonsa alta
Pitkällä puukolla
Kielen ja kitalaen irti,
Varmaankin osuin siihen, ja se liukui
vieressä lojuviin aivoihin.
Asetin sen sahanpurujen sekaan,
rintaonteloon,
kun ommeltiin kiinni.
Juo kylliksi maljakossasi!
Lepää rauhassa,
pikku asteri!
II. Ihana nuoruus
Kauan ruovikossa maanneen tytön suu
näytti kovin nakerrellulta.
Kun avasimme rintakehän, ruokatorvi oli täynnä reikiä.
Lopulta pallean alta kolosta
löytyi pikku rottien pesä.
Niiden pikkusisar makasi kuolleena.
Loput elivät maksalla ja munuaisilla,
juoden kylmää verta ja nauttien
ihanasta nuoruudesta.
Kauniina ja nopeasti koitti myös kuolo:
Kaikki heitettiin veteen.
Voi, kuinka pikku kuonolaiset vikisivätkään!
III. Kiertokulku
Tuntemattomana kuolleen huoran
yksittäisessä poskihampaassa
oli kultapaikka.
Kuin sanattomasta sopimuksesta,
loput olivat jo pudonneet.
Tämän ruumishuoneen hoitaja irroitti,
pantaten sen, voidakseen juhlia.
Hänen sanojensa mukaan,
vain maasta tulleen pitää maaksi tuleman.
IV. Neekerimorsian
Veren tummaksi tahraamilla tyynyillä lojui
valkoisen rouvan vaalea niska.
Aurinko raivosi hänen hiuksillaan
ja nuoli vaaleita kupeitaan
ja polvistui ruskettuneille rinnoille,
joita ei ollut painanut huoli eikä synnytys.
Hänen vieressään makasi Neekeri: hevosen kaviostasilmät ja otsa murskana. Likaisen vasemman
jalan kaksi varvasta tunkeutuivat
naisen valkoisen korvan sisään.
Hän nukkui maaten kuten morsian:
Äärellä ensirakkauden ilojen,
edellä nuoren veren
lukuisien taivasmatkojen.
Kunnes puukko upposi
hänen valkoiseen kurkkuunsa
Pukien hänen lanteensa
kuolleen veren purppurahameeseen.
V. Sielunmessu
Kaikilla pöydillä kaksi. Miehiä ja naisia,
ristikkäin. Lähekkäin, alasti vailla tuskaa.
Pää ylöspäin. Rintakehä avoinna. Ruumiit
synnyttävät vihoviimeistä kertaa.
Joka kolme astiaa täynnä: aivoista kiveksiin.
ja Jumalan temppeli ja Paholaisen talli,
rinnakkain ämpärin pohjalla,
virnuilevat Golgatalle ja syntiinlankeemukselle.
Loput kirstuissa. Aidosti uudestisyntyneitä:
Miesten sääriä, lapsen ylävartalo, naisen hiuksia.
Näin, jotain lojuvan siellä, kuin äidinkohdusta,
lähtöisin kahdesta, jotka joskus huorasivat.
Gottfried Benn (1886-1956) oli saksalainen kirjailija ja lääkäri. Hän nousi maineeseen vuonna 1912 ilmestyneellä kaksitoista runoa sisältäneellä kokoelmalla Morgue und andere Gedichte (”Ruumishuone ja muita runoja”). Kokoelman ekspressionistiset runot hyödynsivät Bennin omia kokemuksia lääketieteen opiskelijana ruumishuoneella, ja sen kuvastoa on verrattu Pieter Brughelin maalauksiin ja Baudelairen Pahan kukkiin. Benn julkaisi urallaan lukuisia runo- ja esseekokoelmia. Hän oli Nobel-ehdokkaana viidesti ja voitti Georg Büchner -palkinnon vuonna 1951.
Vastaa